En juo alkoholia. En pidä alkoholin mausta, ja olen päättänyt, että en siihen aio totutellakaan. Alkoholista puhuminen ahdistaa minua, inhottaa kuunnella ihmisten itkupotkuraivareita siitä, kuinka jotain heidän haluamaansa juomaa saa vain Alkosta ja kuinka se ei ole joka päivä auki. Minun maailmassani alkoholia ei ole olemassakaan, yleensä unohdan koko asian kunnes joku taas siitä valitettavasti muistuttaa. Ei minua haittaa se, että joku juo vaikka ravintolassa tai kotona yhden tai pari annosta. Siinä vaiheessa, kun asia vaikuttaa minun elämiseeni, se alkaa raivostuttaa.

Olen vasta parin vuoden sisällä tajunnut, että minulla on oikeasti ongelma alkoholin suhteen. Siis joku oikea trauma, jotain on mennyt rikki. Ahdistun nimittäin suunnattomasti muiden alkoholinkäytöstä tai jopa pelkästä ajatuksesta. Olen alkanut itkemään alkoholia puolustelevaa nettikeskustelua lukiessani, muutaman kerran päihtyneiden ihmisten kanssa iltaa viettäessäni, ja saanut jopa ainoan paniikkikohtaukseni pelkästä ajatuksesta, että pitäisi mennä opiskelijabileisiin, jossa luvattiin ryyppäämisen olevan agendana. En ole varma, pitäisikö tälle asialle tehdä jotain. Pitäisikö minun käydä psykologilla, koska en tykkää alkoholista kuten kaikki muut ihmiset, vai pitäisikö muiden ihmisten vähentää alkoholin käyttöä, jotta en ahdistuisi?

En tiedä yhtään, mistä tämä on tullut. Luulen, että se ei ole syntynyt yksittäisestä traumaattisesta kokemuksesta, vaan on kasvanut vuosien myötä. Kuten liian monet muutkin, koostuu sukuni ihmisistä, joiden ainut harrastus on alkoholin juominen. Samoin lähes kaikki perhetutut juovat paljon. Muutamia alkoholistejakin sukuuni mahtuu. Luulin ennen tämän olevan normaalia ja ihan jokaisen suvun ongelma, mutta kenenkään kavereideni suvussa alkoholi ei ole ollut ongelma. En edes ole osannut hävetä sukuni alkoholinkäyttöä, kun olen luullut sen olevan ihan normaalia, mutta sitten tulee joku kaveri ja taivastelee heidän käytöstään. Kyllä kaikki aina jonkun juopon tuntee, mutta tuskin tällaista porukkaa, joiden yhdessäoloon liittyy aina alkoholi.

Omassa perheessäni (vanhemmat ja sisko) alkoholi ei onneksi ole ollut aina läsnä. Kotona ollessa alkoholi ei ole ollut mikään uhka, mitään onnettomuuksia sen takia ei ole koskaan tapahtunut eivätkä vanhempani ole käyttäytyneet väkivaltaisesti tai holtittomasti. Tosin siskoni kertoi joskus pienenä pelänneen puolestani, kun iskä kantoi minua reppuselässä humalassa. Jälkeenpäin ajateltuna vanhempani joivat paljon vaikka olimme pieniä, nyt lastenlasten kanssa ollessaan he eivät yleensä ota ollenkaan. Myös muut sukulaiset ja tuttavat ovat vähentäneet juomista pienten lasten syntyessä. Mitään vakavaa ei ole koskaan tapahtunut, kukaan ei ole ollut väkivaltainen tai mitään, mutta uskon käytön huonontaneen jokaisen terveyttä. Pappani kuoli alkoholin takia, sitäkin olen ajatellut yhdeksi syyksi siihen, miksi en juo. En oikeasti usko mihinkään yliluonnolliseen tai enkeleihin, mutta tykkään ajatella, että pappa on siunannut minut sillä, etten tykkää alkoholista.