Kuukautisista ei yleensä juurikaan kehdata puhua. Myönnän, että minulla on sama ongelma, en edes uskalla kutsua niitä suoraan kuukautisiksi (kiertoilmauksena käytän yleensä mahakipua). Haluan kuitenkin jakaa oman kokemukseni, jotta kuukautisista kärsimättömät ihmiset ymmärtäisivät, että ne eivät ole vain kiukkuisuutta ja verenvuotoa.

Minulla on aina ollut todella kivuliaat kuukautiset. Ne ovat lähes joka kerta kampittaneet minut sängynpohjalle, ja olin joka kerta melkein viikon pois koulusta vatsakivun takia. Muutaman kuukauden välein kivut ovat niin pahat, että taju lähtee, mikäli en ole särkylääkettä ehtinyt ottaa, ja kerran pyörtyminen aiheutti pienen vaaratilanteenkin kaatuessani hevosten jalkoihin. Lääkäri määräsi minulle e-pillereitä jo joskus 14-vuotiaana, sillä ne saattavat auttaa kuukautiskipuihinkin. Ravasin lääkäriltä toiselle ja sain joka kerralla eri särkylääkereseptin. Lopulta yksityisellä puolella yksi gynekologi meni sääntöjen ulkopuolelle ja määräsi minulle 1 000 mg Panadolia sekä 800 mg Buranaa otettavaksi samaan aikaan, sekä e-pillerit otettavaksi 2-3 kuukautta peräkkäin. Kumpikaan ei kuulosta kovinkaan terveeltä, hormonien ja ibuprofeiinin kanssa leikkiminen ei välttämättä ole kovin fiksua, mutta kikka on todella auttanut ja pystyn nyt elämään.

Fyysisen kivun lisäksi olo on tuntunut henkisestikin kurjalta, kun ei ole pystynyt tekemään mitään. Varsinkin kouluaikana käytin kyllä kipua myös tekosyynä laiskotteluun, ja esitin joskus kipeämpää kuin olinkaan, jottei tarvitsisi mennä kouluun. Vasta nyt, kun oman yrityksen myötä työ on muuttunut mukavammaksi, on oikeasti tullut olo, että en halua viettää kolmea päivää sängynpohjalla kuukautisten takia.

En ole varma, mistä kipujen lieventyminen johtuu, mutta niin on ainakin henkisesti käynyt. En osaa sanoa, onko kipu fyysisesti yhtään lieventynyt tai onko se vain luonnollista vaihtelua kuukautisten välillä, mutta nykyään pystyn tekemään muutakin kuin makoilemaan kuukautisten aikana. Juoksulenkki ei sentään vielä onnistu, mutta ainakin pystyn tekemään ruokaa, käymään verkkaisella kävelylenkillä ja istumaan.

Luulen, että osittain se johtuu henkisistä seikoista. Minulla ei ole ennen ollut halua nousta sieltä sängystä, vaan olen antanut kivulle vallan. Kun sitten jaksaa henkisesti yrittää ja menee sinne lenkille, olo paranee sekä fyysisesti että henkisesti. Suuri osa kuukautisten aikana tuntemistani kivuista ja epämukavasta olosta varmasti johtuu juurikin liikkumattomuudesta. Tekeminenkin on rajoittunut lähinnä nukkumiseen ja lukemiseen. Lisäksi myös parempi yleiskunto saattaa helpottaa. Nyt tarkoitukseni onkin parantaa kaikkia keskivartalon lihaksia, jotka ympäröivät kohtua ja testata, kestäisikö vahvemmat lihakset paremmin kipua. Ehkä myös terveellisempi ruokavalio, varsinkin kuukautisten aikana, parantaisi oloa. Yleensä tulee ajateltua, että nyt on mukava syödä suklaata tai herkutella pakastepizzalla, mutta jos se tuo mukanaan syyllisen olon vielä kaiken pahan olon päälle, ei se ole sen arvoista.